Blondes have more fun?

Olen ollut nyt blondina puolisen vuotta -projekti alkoi viime marraskuussa- ja nauttinut huolettomasta tukasta täysin sydämin. Tätä nykyä pidän enemmän luonnollisesta lookista, eikä vaatteiden sopivuutta tarvitse miettiä kun räväkätkään vaatteet eivät riitele hiuksiston kanssa. Lisäksi ettei sitä värivettä ole saunan lauteet, pyyhkeet, kaakelit ja putelit täynnä! Hoitoaine ei haalista väriä, shampoot saavat olla niin öljypitoisia ja hoitavia kuin vain haluaa ilman että väri kärsii.

 

 Taitaa olla liian helppoa, kun viimeisen kuukauden olen pohtinut että miten ihmeessä saan tähän vähän jotain vaihtelua sillä olen ihan hirmuisen kyllästynyt! Rakastan tätä edelleen ja omiin silmiini näytän paremmalta pehmeän luonnollisessa, kylmänsävyisessä hiustenvärissä, mutta on tämä oikeasti todella tylsä ja kiilloton. Latva kellertää aina eikä sitä saa vahvimmallakaan taittovärillä enää tuhkaisemmaksi, sekä yksikin blondaus vielä ja latva olisi entinen. Pituudet ovat ihan suht tasaisen tuhkaiset, mutta tyvestä pukkaa omaa astetta tummempaa perussuomalaista maantietukkaa.

 Hyvässä kunnossa hiuksisto on kiitos hyvien hoitoaineiden, kookosöljyn, mahdollisimman hellien hapetteiden ja pitkien värjäysvälien ansiosta. Myös föönin unohtaminen on näytellyt isoa osaa hiuksiston toipumisessa. Hiusmallina "saamani" kerrostukset ovat kasvaneet hyvin, hiukset ovat todella pehmoiset eivätkä näytä enää niin huonokuntoisilta kuin kerrostusten sojottaessa minne sattuu tuoden rikkonaisen efektin. Latva on silti ohuempi koska kerrostukset eivät ole aivan saaneet kerrostamatonta hiusta kiinni.

 Hiusten väri näyttää kauniin kylmältä ulkona auringossa, mutta kun tulee niin sanotusti oikea valaistus, näkee kuinka kellertävää tukka on lähes korviin asti, ja siitä ylöspäin kiillottoman vaaleaa kunnes päätyy tuhkaisen masentavaan juurikasvuun. Latva sojottaa kiitos inhoamieni kerrostusten ja yleisilme on homssuinen. Kaipaan kovasti tasaisen vahvaa ja kiiltävää väriä joka näyttäisi kauniilta, tämän mopin sijaan joka näyttää siltä ettei sille ole näytetty väripurkkia tai hoitoainetta pariin vuoteen. Asiaa ei toki paranna etten halua käyttää fööniä edes joka viikko -tukka kun tuntuu rapisevan kuivalta jo yhden kerran jälkeen- joten se on joko lättänä kuin lehmän nuolaisemana tai vaihtoehtoisesti hapsottaa mielivaltaisesti joka ilmansuuntaan. Tässä viime postauksessakin näkyneessä kuvassa aika hyvä esimerkki:

 Mistä siis ratkaisu? En halua lähteä shokkiväreillä enää läträämään, en vain kerta kaikkiaan jaksa sitä sotkevaa suoravärirumbaa ja joka paikkaan valuvaa, tarrautuvaa väriä -viisi vuotta sitä oli tarpeeksi. Lisäksi tosiaan tahdon pitää itseni luonnollisen näköisenä, tajuttuani että kirkuvan vahvat värit tekevät aikamoisen kontrastin ihooni.

Tätä väriä rakastin kaikista eniten, ja pysyikin päässä vuosia.

  Värianalyysin mukaan olen kesä, joka tarkoittaa sitä että skaalaani kuuluvat pastellisävyt sekä kylmät värit. Mikä ei toki helpota värin etsintää sillä en halua bruneteksi, se on kokeiltu monta kertaa elämäni aikana ja aina jo viikon sisään hankkiudun siitä eroon. Se on niitä värejä mitkä näyttävät tyrmäävän hyviltä muiden tukassa, mutta omassa ei sitten alkuunkaan. Tai ehkä ulkopuolisien silmiin, mutta itselleni se oli liian tylsä.

En myöskään halua pastellitukkaa ainakaan pidemmäksi aikaa, sen ylläpito olisi aikamoista taistelua hiusteni kunnon vaihdellessa niin paljon tyvestä latvaan, eli latva valuttaisi värin seuraavassa pesussa viemäriin kun taas pituudet imaisisivat sen liikaakin, tuloksena jatkuvan epätasainen väri.

 Tunnustan että eniten houkuttaa juuri ne värit mitkä eivät minulle sovi! Rakastan vahvan, leiskuvan lämmintä oranssinpunaista, joka on aivan päinvastainen kuin mikä omalle iholleni (punoittava ja viileän vaal...valkoinen) sopii. Sitäkin on tullut kokeiltua muutamassa eri sävyssä vuosien varrella, ja kantapään kautta opittu että vaalea kupari tai oranssi eivät sovi. Vahvan lämpimän punaista en ole kokeillut mutta pieni ääni päässä naputtaa että tuskin sekään sen kummemmin toimisi.

Multipass!

Niin hienosti muokattu, ai että.

 Toisaalta rakastan myös platinan valkoista tukkaa, jos se on juuri oikeanlainen ja tasainen. Omasta hiuksistostani sellaista ei saa vielä vuosiin, latvan keltaisuuden ja sekalaisen sävykokoelman ansiosta. Ja kellertävä sävy ei sovi itselleni yhtään, se näkyy hyvin tässä kahdeksan vuotta vanhassa kuvassa:

 

Sekä tässä parin vuoden takaisessa kuvassa, jossa olin juuri blondaamassa pois hennaoranssista:

 Kaikissa väreissä on omat hyvät puolensa ja huonot puolensa. Itseni tuntien en koskaan tule tyytymään pelkkään kestoväripurkkiin vaan ylläpidän sävyä tarkasti suoravärien sekä sävyttävien hoitoaineiden avulla. Kaipaan samaan aikaan kauheasti vahvaa punaista tai ihan mitä tahansa punaisen sävyä, ja samaan aikaan haluan pitää hiukseni platinan vaaleana. Mutta kokemukseni mukaan platina on kovin vaikea ylläpitää ilman että käy säännöllisesti kampaajalla tai vaalentaa itse pituuksia säännöllisesti -jos yrittää pärjätä pelkällä hopeashampoolla ja taittoväreillä, hiipuu hius kuitenkin hissukseen tähän tunkkaiseen mikä itselläni on. Ja jos taittovärit ja shampoot jättää sikseen, puskee kellertävyys esiin. Keskiväliä ei meinaa olla!

 Saattaa olla että tyydyn kiltisti vielä olemaan tässä sävyssä ja koitan sävytellä kirkkaammaksi, mutta ei tämä mikään loppuelämän väri ole. Haluaisinkin kuulla mielipiteitä mikä väri on näyttänyt parhaimmalta ja pitäisikö pysytellä vaaleassa sekä koittaa sävytellä kirkkaammaksi, vai lähteä kokeilemaan jotain muuta motolla "hius on vain hiusta"!