Sante Natural red -punapään paluu

Kuten edellisessä postauksessa sanoin, kaipasi uusi hiusvärini lisää punaisuutta. Loréalin kestoväri oli lähinnä mahonginvärinen ja tavoitteenani on luonnollisen punapäinen väri joka taittaa enemmän punaiseen kuin ruskeaan -jälkimmäinen kun on omassa päässäni auttamaton inhokki, vaikka se aina muiden tukassa näyttää upealta ja sitä kerta toisensa jälkeen toiveikkaana kokeilee. 

 

Meinasin ensin tilata jotain luottohennaani mitä olen ennenkin käyttänyt, mutta Ruohonjuuressa poiketessani näin Santen pakkaukset joita olen hennausaikoinani meinannut kokeilla, ja pienen pohdinnan jälkeen nappasin sen mukaani. Mikään kestoväri tai suoraväri ei tee luonnollisen punaoranssia hiuksistoa niin kauniisti kuin henna, mutta hennalla on huonotkin puolensa. 

 Se ei irtoa jos siitä haluaa eroon (paitsi uhkarohkeudella ripauksella tyhmyyttä, kokemuksen syvällä rintaäänellä), se ei tartu itselläni kovin kärsineisiin latvusto-osiin ja tekee ainakin itselläni tukasta auttamattoman kuivan noin viikon ajaksi. Hennauksen jälkeen onkin hyvä tehokosteuttaa tukkaa jotta se toipuu rakennepaikkaus- pläjäyksestä jonka henna siihen aikaansaa. Santen värithän eivät ole puhdasta hennaa vaan sekoituksia eri yrteistä, kasveista ja hennasta. Pysyvyydestä ja värin intensiivisyydestä olen kuullut aika paljon negatiivista kommenttia, joten uskaltauduin kokeilemaan sillä pahimmassa tapauksessa väriä ei tule ja parhaimmassa sitä tulee.

 

Annoin seoksen vaikuttaa päässäni noin nelisen tuntia. Pesun jälkeen petyin ensin karvaasti kun peilistä tuijotti lähes tuhkaisen ruskean tukan omaava kalpeanaama, mutta noin tunti pesun jälkeen alkoivat hiukset näyttää jo punaisilta. Muutama tunti mietiskelin muuttuuko ruskea punaiseksi mutta nyt voin sanoa että kyllä muuttui! Hennassa on se hauska ominaisuus että se tummenee hieman parinkin päivän sisällä värjäyksestä, ja itselläni tämä tuli hyvin esiin.

 Värjäsin siis ihan suoraan sen punertavan mahonkisen värin päälle joka aikaisemmin oli, ilman sen kummempia esivalmisteluita tai kikkailuja. Ainoa kikkani on se että laitan hennamössön sekaan ison lorauksen jotain halpaa hoitoainetta, jotta seos ei murene ns. hiekaksi kovin helposti.

 

 Kun väri oli asettunut selkeästi punaiseksi, halusin ottaa blogia varten siitä kuvia. Mutta olin onnellisesti unohtanut kuinka hankalaa hennan vangitseminen kameraan on -sain kymmeniä kuvia ja vähintään yhtä monta sävyä! Tavallisessa luonnonvalossa väri on alla näkyvä, kun taas kirkkaammassa valossa yllä olevat kuvat kuvaavat sävyä parhaiten.

 

Sisällä keltaisessa valossa hius näyttää kunnon porkkananpunaiselta, eikä vivahde-eroja ole. Kuvassa näkyy inhoamani vaurioituneet alueet, hiusten päällikerrokset jotka ovat vanhaa otsatukkaa, kokeneet eniten käsittelyitä ja kaipaavat pahasti pientä trimmiä.

 

Useimmiten sisätiloissa hiukset näyttävät edelleen hyvin bruneteilta, vain pienellä punaisella vivahteella kuten tässä maailman huonoimmassa kuvassa näkyy. (Samsung Note 3 on ihan huippu mutta kun on vähänkin hämärää, kuvanlaatu putoaa todella alas)

 

 Katselen ja tunnustelen vielä väriä, jos se siitä vielä kehittyy. Mutta kaiken kaikkiaan olen nyt tyytyväinen luonnollisen punaiseen sävyyn! Ainoa fiksailu mikä vielä odottaa on mahdollinen värin ylläpito jos punainen vuotaa pesussa pois, ja näiden hamppulatvojen siistiminen. Blondiin pääsy kesti pari kuukautta ja jaksoin blondina puoli vuotta ollakin, mutta ei sille voi mitään että veri vetää aina takaisin punaiseen. Blondi sopii minulle hyvin, mutta kaikista itsevarmin ja upein olo on kun hiukset loistavat punaisina. Erona se että tällä kertaa en halua räikeän tekopunaista vaan luonnollisen murretut punaisen sävyt tuntuvat parhaimmilta.

  Olen tällä hetkellä vuoden ainoalla lomallani, viikon mittaisella, ja koitan käyttää aikani rentoutumiseen sekä voimien keräämiseen. Sain vihdoin loppuun True Bloodin kaudet ennen uusimman alkamista ja seuraavaksi uppoudun Outlanderin ihanaan maailmaan, sillä kirjat on pakko lukea uusiksi ennen uusimman kirjan ostamista Kindleen! Outlander on pian tulossa tv-sarjanakin, olen aivan innoissani siitä ja varmasti mies on aivan kyllästynyt hehkutukseeni ja katsokatso- tohinaan uusista paljastuksista...

Ihana Jessica Hamby eli Debra Ann-Woll, tukkaidolini parin vuoden ajalta! Nukka ei ole yhtä innoissaan...