Tohtorikaloja sekä vaateshoppailua

 Olin perjantaina Sastamalassa Vanhan kirjallisuuden päivillä, ja siitä aion kirjoittaa hieman myöhemmin kun ehdin kuvaamaan kirjat. Niitä kun tarttui mukaan seitsemän! Mutta tässä postauksessa esittelen lauantain ohjelman, eli lähdin äitini kanssa Ideaparkiin koska olin antanut hänelle äitienpäivälahjaksi lahjakortin Lagoon Fish foot spahan ja pitihän se nyt käydä käyttämässä.

 Shoppailuasuksi valitsin Blackmilkin Snowflake scoop dressin, jota aikaisemmin arastelin käyttää koska se ei ole kovin armollinen jenkkakahvoille. Keksin kuitenkin asustaa sen laukkuun sopivalla ruskealla nahkavyöllä ja näyttikin heti paremmalta.

 

Lagoon fish foot spa oli kauniin yksinkertaisesti meren väreillä sisustettu, ja asiakaspalvelija tervehti heti leveällä hymyllä kun kävelimme sisään. Saimme ajan saman tien koska sillä hetkellä liikkeessä ei ollut ruuhkaa -meidän jälkeemme ihmisiä kyllä alkoi tulla, eli ajoitimme jalkakylpymme hyvin.

 Saimme heti pehmeät froteiset tohvelit ja pienen pyyhkeen, jotta voisimme pyyhkiä jalat siihen ensin ne pestyämme ja hoidon jälkeen. Jalat suihkutettuamme saimmekin heti valita paikkamme ja upottaa jalat kalojen sekaan. Myönnetään, että hetki piti keräillä rohkeutta, sen verran vieraalta tuntui ajatus työntää jalkansa kalojen sekaan! Altaissa oli makeaa vettä, jollaisessa Tohtorikalat eli Garra rufa- kalat normaalistikin elävät.

 

 Tohtorikalojen hoidettavaksi tullessa pitää pitää huolta ettei jaloissa ole haavoja tai tarttuvia jalkasairauksia kuten jalka- tai kynsisientä. Ja tähän väliin oma varoitukseni: Tai sen kummempia pieniä kohoumia! Itselläni oli jalassa pienen pieni luomi, aivan minimaalinen (millimetri tai kaksi), ei edes ihosta juuri yhtään koholla ja hieman tummempi kuin oma ihoni, ja altaan isoin kala nappasi sen irti. Onneksi tämä oli vain pikkuinen nipistys ja tapahtui viisi minuuttia ennen ajan loppumista, eli en menettänyt mitään vaikka jouduin pitämään toista jalkaa altaan ulkopuolella. Verta valui hieman mutta paikan työntekijä tuli nopeasti putsaamaan haavan ja laittoi laastarin.

Ei siis mikään iso kamaluus, lähinnä vain nauratti että olipa juuri omaa tuuriani että hampaattomat kalat saavat reiän ihoon. Mutta tästä kannattaa ottaa oppia eli olla todella tarkkana jalan mahdollisien arkojen näppylöiden ym. suhteen. Tämäkin on todella harvinaista, eli ei todellakaan kannata pelätä hoitoon menemistä!

 

Itse hoito tuntui hassulta. Tiedättekö sen tunteen kun jalka puutuu ja alkaa kihelmöimään? Juuri siltä se tuntui kun kalat kävivät jalkojen ihoa läpi. Kaloja oli hauska seurailla, miten pikkutarkasti ne menivät varpaita pitkin ja kohteliaasti tökkivät jos eivät mahtuneet varpaiden väleistä siivoilemaan. Mitään ei oikeastaan tuntenut pienen pehmeän kutituksen lisäksi, joten oli kiva huomata hoidon jälkeen että jalat olivat ihan pehmoiset. Kysyimme asiaa ja kuulemma kalat eivät syö ihosoluja vaan käyvät vain irrottelemassa ne, eli niiden maha ei päivittäin täyty kuolleista ihosoluista.

 

Hoito kesti puoli tuntia ja oli juuri sopiva aika. Vartissa iho ei ehdi vielä pehmentyä ja kalat saavat pehmenneestä ihosta paljon enemmän irti. Niiden touhuilua seuratessa puolituntinen meni ihmeen nopeasti. 

 Saatuamme innokkaimmat kalat ravistettua jalan päältä (yhtäkään en litistänyt vahingossa vaikka niin pelkäsin) kävimme vielä huuhtelemassa jalat ja saimme ihanaa jalkavoidetta laitettavaksi. Kuten jo edellä kehuin, olivat jalat ihanan pehmeät ja koko hoidosta jäi erittäin positiivinen fiilis. Hinnat eivät ole Lagoonissa pahat, eli pienemmälläkin budjetilla pääsee kokeilemaan mitä tohtorikalat saavat omille jaloille aikaan. Suosittelen aivan ehdottomasti, oli todella positiivinen kokemus!

 

Ja koska Ideaparkissa olimme, kuului kuvaan tietysti shoppailu. Mutta ylpeänä voin sanoa että mitään tarpeetonta ei tullut ostettua. Löysin -50% alennuksesta Hairstoren pikkuputiikista suosikkiani Four Reasonsin hiuspuuteria ja hamstrasin sitä nopeasti kaksi pulloa. Tuolla hinnalla olisi voinut kyllä enemmänkin hakea...

 Mangosta löytyi vihdoin palmikkoneule neutraalilla luonnonvalkoisella sävyllä, alennuksessa sekin, joten kotiutin ensimmäisen Mangon vaatteeni. En ole koskaan ollut kova Mangon fani, mielestäni laatu ei todellakaan vastaa hintaa. Mutta alennuksesta kun sai niin ei harmita niin paljoa jos vaate alkaa heti lötkähtää.

Olin myös pitkään harmitellut kun suosikkibootsini menivät aivan rikki puolen vuoden ahkeran käytön jälkeen enkä ollut löytänyt uusia. Mutta kuin ihmeen kaupalla oli Mekan alessa -60% juuri omaa kokoani vielä yhdet täydelliset nilkkurit! Merkki oli Tapas, eli ei mitään huonoa merkkiä enää kuten edelliset lempparikenkäni jotka ostin Vamos- nimisestä myymälästä ja alkoivat hajota jo muutaman kuukauden sisään. Sain samasta alennusmyynnistä myös toiset kengät, niistä juttua kun saan ne käyttöön.

 

H&M:n alennusmyynnistä nappasin muutaman pitkän topin jota olin aikonut hakea jotta saan leggingsini (ja matkalla olevat) paremmin käyttöön päivinä jolloin ei tee mieli pukea mitään tiukkaa. Toppi on mukavan kevyt ja läpikuultava jotta voin pukea jonkun tavallisen kivan paidan alle ja kuitenkin takapuoli on hyvin peitettynä.

 

Asusteteema jatkuu ja kokeilin heittää löysän topin kaveriksi aikanaan Gina Tricotista ostamani metalliketjurykelmän. Mielestäni se toimi aika mainiosti! Topin suhteen joudun edelleen tottumaan siihen etten koko ajan nykisi helmaa alaspäin, se kun pysyy paikallaan ihan hyvin.

 

 Kuten kuvissa on jo näkynytkin, lähti hiustenväri vaihtoon! Kyllästyin niin kovasti katselemaan sitä kamalaa kulunutta vihreänsinistä blondilla pohjalla, joten kävin hakemassa vihdoin sen värin mitä olin pitkään jo himoinnut. En kuitenkaan uskaltanut ottaa niitä kunnon punaisen oransseja siltä varalta että tulos olisi blondiin pohjaan liian vaalea kupari tai oranssi -joista kumpikaan ei ihonväriini oikeasti sovi yhtään- joten kallistuin enemmän mahongihtavaan sävyyn.

  

Väri oli aluksi tukassani enemmän luonnollisen punainen kuin kuivuttuaan. Tulos ei kuitenkaan harmita, sillä vältin juuri sen minkä halusinkin eli kuparin tai oranssin kirkkaita/vaaleita sävyjä vasten punertavaa ihoani. Vähitellen kun sävy haalistuu, aion suoraväreillä hivuttaa sitä kohti vahvemmin oranssinpunaista luonnollisen punapäistä tukkaa. Tässä on tukkaidolini, Karen Gillan, jonka hiustenväriä tavoittelen:

Hiukset ovat edelleen hyvässä kunnossa, joskin latvoissa alkaa näkyä käsittelyiden aiheuttama rasitus. Hoidan hiuksia hyvin ja sävyttelen vain suoraväreillä tai hennalla jos siihen päätän sitoutua, joten kyllä ne siitä toipuvat. Jossain vaiheessa haluan kampaajalle napsauttamaan pahimmat kuivuudet pois.

  

 Värjäsin myös kulmakarvat jotta en näyttäisi ihan valjulta uutta väriä vasten. Käytin Refectocilin kestovärejä, sekoittaen sävyä 3 natural brown punaiseen sävyyn 4.1 Red suhteilla 3:1, 3% hapetteen kera. Ihana tunne kun on taas omanlainen sävy päässä ja kulmakarvat ojennuksessa! Plus kuvassa ihanainen Hobbit montage bodycon.