Väriä elämään

  Hankin jonkin aikaa sitten syksyä ajatellen kotiin Black Milkiltä lämpimät leggingsit. Kuten aina, alkoi rakkaustarina näidenkin suhteen reaktiolla "hyi, ihan kamalat!"... mutta se reaktio vaihtui vähitellen mielipiteeseen että ne on niin järkyttävät että ovat jo upeat. Tällä tavalla olen hankkinut monet vaatteet, huonekalut, astiat ja alkanut pitämään ruoista kuten fetajuustosta ja oliiveista.

 Tällä kertaa kyseessä oli kuitenkin vaatekappale, eli Black Milkin Hell Yeah- printillä varustetut toastersit - mikä tarkoittaa sitä että leggingseissä on fleecevuori.

 

 

 Kukapa nyt ei voisi vastustaa housuja joissa on lasereita silmistään ampuva robotti- t- rex, yksisarvinen, sateenkaaria, tähdenlentoja ja salamoita? En minä ainakaan.

 

 

 Rakkaudestani äärettömän rumiin (tai upeisiin) asioihin päästäänkin vähän kauniimpiin yksityiskohtiin. Muutettuamme nykyiseen rivariimme saimme vastuullemme myös etu- ja takapihan, joista kumpikin oli aika lailla heitteillä. Tasaisesta nurmikosta ei ole tietoakaan, se on korvautunut paksulla sammalpeitteellä kiitos epätasapainoisen maaperän ja rikkakasveja on ihan yli tarpeen. Mylläsimme jo takapihalla vajaa puolet pihasta ottaen sammalen pois ja sekoittaen maaperään kalkkia, seuraavana tavoitteena poistaa koko takapihasta sammalpeite, kalkita ja istuttaa ruohonsiemenet. Projekti on vain todella aikaavievä ja rankka, joten se etenee hitaasti. Jotain kuitenkin olemme saaneet aikaan!

 

  Istutin etupihalle ovesta katsottuna oikeaan reunaan muutamia pikkukukkia näin alkuun. Tuo kyseinen kohta on vain niin ruma ja aikaisemmin täynnä likaista kuivaa hiekanmurua, sekä kuvassa näkymätön ränni. Nyt kukat sentään kaunistavat kohtaa hieman, ja lisää on varmasti tulossa kun budjetti antaa myöten. 

 Takapihalle -josta ei tähän hätään ole vielä kuvia- istutin riviin neljä kukkaa, punaisia ja valkoisia, rakentaen sen ympärille kivistä reunuksen. Eli nyt on vihdoin oikea kukkapenkki, vielä kun sen saisi täytettyä kukilla.

 

  Alunperin pihalla oli kuvassa oikealla näkyvä minituija (tai mikä lieneekään), jota ei selvästikään oltu hoidettu yhtään sillä se on hieman pystyyn kuivunut, raukka. Hankimme sille kaveriksi muutaman lajitoverin jotka näkyvät vasemmalla, ja jossain vaiheessa vielä kolme tai neljä lisää myötäilemään ovelle menevää käytävää. Lisäksi pikkupuiden juurelle laitamme puuhaketta tukkimaan rikkaruohojen kasvun ja saamaan hieman siistimpää, huolitellumpaa vaikutelmaa nyt myllättyyn ja epämääräiseen pihan rajaan.

 Kuva on otettu juuri ennen nurmikon leikkuuta, itselleni tuli itse asiassa yllätyksenä kuinka nopeasti nurmikko kasvaa! Joka viikko pitäisi käydä etu- ja takapiha läpi että pysyisi siistinä, varsinkin kun pihallamme on niin paljon rikkakasveja nurmikon kaverina. Lisäksi ongelmanamme on se että suurin osa rikkakasveista on pitkiä heiniä, jotka nurmikon leikkuun jälkeen ovat epämääräisinä kasoina ja ne pitäisi heittää pois -mutta taloyhtiöllämme ei ole mitään kompostia eikä roskakatokseen saa viedä, joten emme ole vielä ratkaisseet tätä ongelmaa.

 Pihakiviä hakiessamme poikkesimme isovanhemmillani ja pääsimme ihanan lämpimään järveen uinnille. Mummolassa uiminen tuo aina niin paljon muistoja mieleen, vedessä jalkapohjia pistävistä simpukoista kauniisiin lumpeenkukkiin asti. Jälkimmäinen oli pakko tietenkin napata, noin vanhojen aikojen muistoksi.

 

 Toto ei vieläkään pidä uimisesta, vaikka aallot kiinnostavat kauheasti ja niitä pitää yrittää purra sekä komentaa. Otimme muutaman kerran karvakorvan syliin ja annoimme polskutella, mutta sen kummempaa kiinnostusta ei asiaan toisella herännyt. Ehkä joku päivä!

 

 Keräsin pihalla työskentelyn ja uimisen aikana ihan järkyttävän kasan pisamia, juuri kun edelliset olivat ehtineet haalistua mukavasti. Uutuutena olen alkanut saamaan myös käsivarsiin ja huuliin pisamia, mitä ei ole ennen niin paljoa ollut. Sopii ainakin hiuksiin jos ei muuta... Hiukset ovat tällä hetkellä aika kuivassa kunnossa, sen jälkeen kun pistin Santen hennavärin päähän on fiilis ollut aika rutiseva. Santen värin punaisuus muuten katosi kahdessa pesussa, eli en suosittele jos haluaa jotain pysyvämpää. 

 Tällä hetkellä ylläpidän väriä perinteiseen tapaan Crazy Colorin suoraväreillä, sekoituksella sävyjä Coral Red ja Vermillion Red suhteella 3:1. Latvat alkavat olla niin kuivat että olen jo toisella silmällä katsellut hintoja kampaamoista, pakko näitä on päästä hieman siistimään ettei tukka näytä hamppupallolta. Jostain syystä Santen hennaväri joko rakennepaikkasi ihan liikaa tai kuivatti, sillä sen jälkeen tukka ei ole enää pehmeää nähnytkään käsitellyiltä alueilta, mikä tietysti tukkafriikkinä ja kasvatteluvaiheessa harmittaa hirveästi. Kampaamokäyntiä odotellessa koitan kosteuttaa tukkaa mahdollisimman paljon, kookosöljy ja Joicon Intense Hydrator ovat kova sana ja sen parempaa komboa ei kyllä mielestäni löydy. 

 Viikonloppumatka Helsinkiin ja Tallinnaan lähestyy, tukka-aiheisesti otan mielelläni vastaan vinkkejä jos Tallinnassa olisi joku hyvä kampaamo missä napsaista pahimmat latvat!