Makeutta huulille

 Tähän postaukseen tulee kahdenlaista makeutta, niin ulkoisesti kuin sisäisestikin! Miehellä oli tosiaan syntymäpäivät hetki sitten ja tällä kertaa tuskastelin lahjojen hankinnan kanssa pahasti. Tili oli hieman vajaana sekä ideat lopussa. Mutta olimme pitkän aikaa aina Clas Ohlsonin ohi mennessä vitsailleet käyvämme ostamassa hattarakoneen joten hetken pohdittuani menin kuin meninkin ja ostin sen.

 En olettanut koneella olevan paljon käyttöarvoa, ostin sen lähinnä pilailun vuoksi. Mutta kone oli parhaillaan poistomyynnissä uuden mallin tullessa tilalle -johtuneekohan suoraan 70-luvulta napatusta väriyhdistelmästä- joten pieni pila käytön puutteenkin uhalla ei paljon kukkaroa keventänyt. Mutta väärässä olin, sillä mies rakasti hölmöä lahjaansa!

 

  Kone itsessään karmivan retrovärityksensä kanssa on hyvin helppo käyttää kun vain harjoitteli hieman. Ohjeessa kehotettiin lisäämään elintarvikeväriä sokerin sekaan pari tippaa värillisen hattaran aikaansaamiseksi mutta oma kokemuksemme sen kanssa oli lähinnä se, että väri tuli hetken aikaa pieneksi pohjakerrokseksi ja loppu kökkööntyi koneen laidalle kovaksi liuskaksi (kuten alemmassa kuvassa näkyy sinisen värin kanssa kokeiltuna), lopun hattarasta ollessa täydellisen valkoista. Joten luovutimme värien ja makuyritysten kanssa, keskittyen pyörittelemään kunnon huvipuistohattaroita.

 

 

 Mitä useammin hattaraa kokeili pyöritellä, sen paremmaksi tuli. Aluksi hattaramme olivat lähestulkoon kiinteitä, surullisesti riippuvia sokerimakkaroita mutta vähitellen homman jujusta sai kiinni ja sokeri alkoi muotoutua kunnon pilveksi. Kokeilimme myös pyöritellä useamman kerroksen, mutta kone on niin pieni että se alkoi olemaan hattaran koon kannalta mahdottomuus koska puhallin ei jaksa puhaltaa sokeria tarpeeksi ylös vaan isomman hattaran kanssa nappasi usein kiinni keskellä olevaan pyörivään levyyn ja surautti kiinnijääneen osan kiinteäksi palloksi.

 Olemme kuitenkin huomanneet hattaran olevan mainio herkku kun makeaa tekee mieli, yhden hattaran tekoon kun menee yksi mittalusikallinen eli vajaa ruokalusikka varsinaista sokeria. Yhden hattaran jälkeen makeanhimo on hyvin tyydytetty! 

Pieni ohjenuora niille jotka kikkailevat saman laitteen kanssa:

-Harjoittele ensin ilman väri- tai makeutusaineita sillä ne selvästi vaikuttivat sokerin koostumukseen ja tekivät alusta hankalaa.

-Pyöritä tikkua laitteen päällä tiuhasti alusta asti, sillä jos hattara pyörii irtonaisena tikun ympäri on sitä vaikea enää kääntää lopussa ja sokeri imaisee keskilevyyn kiinni.

-Siirrä sokerin levittymiskohtaa hattarapallon keskeltä kärkeen ja lähemmäs omaa kättä, koska tasapainoton sokerimassa lötkähtää helposti ja tekee pyörittelystä vaikeaa.

-Anna koneen lämmitä se 5 minuuttia aluksi että kone on tarpeeksi kuuma, ja anna sen pyöriä sekin jälkeen kun olet lopettanut jos haluat tehdä toisen heti perään. Muuten sokerin kehittymisessä kestää taas kauan. Kone ei kuitenkaan voi kokonsa takia olla päällä puolta tuntia kauempaa kerralla.

Ja muistakaa, harjoitus tekee mestarin!
 
 

 Toinen makea löytö oli huulirasva-addiktin ikuisuusmission tulos. Käytän huulirasvaa monesti päivässä ja sen pitää olla kunnolla kosteuttavaa eikä vain jäädä vaseliinimaisesti huulten pinnalle liukumaan. Kävin H&M pyörimässä ja kassalla huomasin isot tuubit jotka näyttivät ihan liimapuikoilta. Eivät ne sitä olleetkaan, vaan matkaan lähti Sweet orange- huulirasva josta luulisi riittävän kaltaiselleni suurkuluttajallekin hetkeksi sudittavaa.

 

 

  INCI:n perusteella en varmaan olisi tätä lähtenytkään ostamaan mutta heräteostoksena yllätti perusteellisesti. Kosteuttaa ja haju on ihanan kevyt mutta suloinen, olematta liian vahva. Sopii nykyisen Dermosilin luottopunani alle hyvin, koska kerros ei ole liian paksu.

 

 Ylemmissä kuvissa koko ei tule esille, mutta tämä huulirasva on todellinen jättiläinen ja useat ihmettelevätkin että mitä liimapuikkoa huulilleni oikein pyörittelen. Hintaa jäi vaivaiset pari euroa ja toinen maku taisi olla vanilja, joten kannattaa käydä nappaamassa! Itse ainakin aion hakea vielä toisen varastoon, ihan siltä varalta että taas yksi suosikkituote katoaisi.

Kommentit

  1. Uskomatonta, että tollaiseen mötikkään menee vain ruokalusikallinen sokeria! Mun kaltaiselle sokerihiirelle (joka vetää sen suklaalevyn kevyesti sokerinhimoon) hattarakone olis mainio hankinta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä toinen sokerihiiri, ehdottomasti kannattaa harkita tätä konetta! Niin nopeasti pyöräyttää pikku jälkiruoan ja tuo ruokalusikallinen venyy kyllä uskomattoman tiheäksi hattaraksi. Parempi vaihtoehto kuin suklaalevy eikä keveydestä huolimatta tunnu siltä että söi "vain" pienen kevyen hattaran :)

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit