Projekti tatuointihiha

 Varasin yli puoli vuotta (melkein 9kk) aikaisemmin aikaa Putka Tattooseen jotta pääsisin jatkamaan ikuisuusprojektiani joka tatuoinnin nimelläkin kulkee. Vasemmassa olkavarressa on nyt kolmisen vuotta tököttänyt kirjansa päällä harmaakarhu joka pomppaa silmään keskeneräisenä aina kun peiliin katsoo. Mitta alkoi siis olemaan jo tapissa kun kauan odotettu aika vihdoin koitti!

 Tavoitteena on siis koko hiha eli käden peittävä tatuointi. Tämä on ollut haaveena jo ihan nuoresta pitäen, muistan kun pienempänä kaverin kanssa leikkiessä kerran halusin värittää koko käden -onneksi vesiliukoisella, olisi taitanut muuten kotona kuulla kunniansa- tussilla ja leikkiä että on tatuointi. Näin pitkä odotusaika yhdelle tatuoijalle on raastavaa kun haluaisi kaiken heti nyt, mutta ehdottomasti sen arvoista. Ideoiden puutteesta en kärsinyt vaan pikemminkin niiden paljoudesta, yrittäessäni tuskastella paikkaa kaikille niille tärkeille kuville.

 

 Paikan päälle tullessani omasin onneksi jo hyvän kuvan siitä mitä haluan ja olin etukäteen lähettänyt artistille ison kasan esimerkkikuvia sekä malleja. Halusin hihaan teemaa mitä karhullani olin lähtenyt rakentamaan muutama vuosi sitten; kirjallisuus ja elokuvat. Niistä valikoitui kategorioiksi scifi, fantasia, historia ja tietysti ripaus romantiikkaa.

 

 Tässä näkyykin hienosti kasassa niitä osia mistä lähdimme tatuointia rakentamaan, todella paljon oli selvillä valmiita kuvia mitä sitten hieman hienosäädettiin jos tarve. 

 Käsivarren ulkosyrjään kyynärpään alapuolelle päätimme sijoittaa scifi- osion eli Dr.Who:sta tuttu Amy Pond, weeping angel sekä tietysti Dalek. Käden sisäsyrjään taas tulee Tuulen viemää- elokuvasta tutut Rhett ja Scarlett, sekä niiden alapuolella ulko- ja sisäsyrjän välillä on edelleen Dr.Who- teemaa jatkava, hieman historiaan vivahtava Centurionin kypärä aka roomalaisen sotilaan kypärä.

 

 

  Hauiksen sisäpuoli on tätä kirjoittaessanikin tyhjä, sillä siihen on varattu tila Lord Of the Ringsin Tree of Gondorille ja se on sen verran iso homma itsessään että luultavasti rakennellaan hihaa ensin muuten valmiiksi ja sitten vasta palataan siihen. Sisäpuolen reunalle kuitenkin läntättiin jo kuvia yhdistämään kello, josta tehdään hieman vanhan näköinen ja raskas. Siihen inspiraationi tuli Outlander- kirjoista (aikamatkailu). 

 Olkapäässäni on edellisen tatuoijan tekemä metsä, mutta en ole koskaan ollut kovin tyytyväinen siihen. Tatuoija ei panostanut siihen niin paljon kuin olisin toivonut ja parannuttuaan/haalistuttuaan tulos on lähinnä kuin olisi antanut jonkun maalata haaleilla vesiväreillä jotain puiden tapaista. Olen pitkään jo ollut sitä mieltä että sen haluan peittoon, eli mikäs sen parempi aika kuin nyt! 

Arvaako kukaan mikä linna metsää tulee peittämään? Lempielokuva- teemalla edelleen mennään ja olkapää kattaa fantasiaosiota.

 

 Kuten tähän mennessä on jo selvinnyt, oli ideoita paljon, ja olin erittäin epävarma siitä mitä hihaan mahtuisi sekä ennen kaikkea siitä ettei tulos olisi liian sekava. Mutta tekijällä, Rikulla, on onneksi taito hyppysissään ja kuvien asettelulla sekä taustan avulla yhdistämällä lopputulos näyttää hienolta. 

 Kaikkein vaikeinta itselleni on tämä loputon odottelu aikojen välillä, kun käsi on täynnä irtonaisia kuvia, sekavuutta, viivaa siellä ja täällä... Olen äärettömän kärsimätön, ehkä tämä on hyvää harjoittelua! Haluan hihaan realistisen lopputuloksen, eikä sitä saavuteta kuudellakaan neljän tunnin sessiolla kun kyse on näin isosta alueesta. Päätimme että teemme ensin yleisilmeen kuntoon eli isoille alueille musta väri, muotoja sekä ääriviivoja, hahmoille karkeat kasvonpiirteet ja yksityiskohdat hahmottelemalla esiin. Tämän jälkeen alkaa varsinainen, itse kovasti odottamani yksityiskohtien teko sekä hahmojen tuominen eloon realismin avulla.

 

 

 Aluksi lähdimme liikkelle kuvien sijoittamisella ja niiden siirtämisellä ihoon. Siinä välissä sain peilailla ja antaa mielipiteitäni, jonka jälkeen lähdettiin ensimmäiseen askeleeseen eli ääriviivojen luonnosteluun. En ole kovin kipuherkkä tatuointien suhteen mutta inhosin tätä vaihetta eniten, sillä kapealla neulalla pienen viivan teko tuntuu todella inhottavalta verrattuna varjostukseen ynnä muuhun missä iho ehtii jo turtua jatkuvaan rapsuttamiseen. Tässä neula liikkui koko ajan uuden ihon päällä ja varsinkin ranteen sisäpuolella tuntui kuin olisi viilletty veitsellä jänteitä poikki. Auts.

 

 Mutta kipu on heti poissa kun neula nousee ihosta, enkä ikinä jättäisi tatuointia ottamatta kivun takia. Se on ehdottomasti sen arvoista, eikä ole myöskään mitään pahaa myöntää että kipu on liian kova ja tarvitsee tauon. Jouduin itse keskeyttämään viime käynnin noin vartin etukäteen kun käsi oli jo niin arka että meinasi päästä kivusta itku sekä ylös noustessa huippasi. Ensimmäinen kerta kun näin kävi! Mutta oli siinä jo isoa aluetta naputettukin (koko kyynärvarsi) ja viimeisenä oli käsittelyssä kyynärpään/ taipeen alue, mikä on ilman kovisteluakin arka alue.

 

 Toisella käynnillä tehtiin weeping angel sekä osa Amysta, ehdittiin jopa hieman Centaurioinin kypärääkin ranteen sisäpuolelta värittää. En ollut vielä tyytyväinen Amyn ulkonäköön joten pyynnöstäni tatuoija teki Photoshopin avulla tarkemman version kasvonpiirteistä jotta saan myöhemmin kaipaamani kasvonpiirteet sekä realismin. Weeping angelia sen sijaan rakastan palavasti, siitä tuli aivan täydellinen jo ensimmäisellä kerralla!

 Kolmannella kerralla lähdimme värittämään niitä mainitsemiani isoja alueita. Taustan on tarkoitus olla hieman avaruusmainen, sumumainen. Hiha ei jää mustavalkoiseksi vaan taustalle tulee mm. tumman vihreää, mutta siitä en enempää selitä koska uskon että aikanaan valmiista tatuoinnista olevat kuvat palvelevat tarkoitusta paljon paremmin.

 

  Tämä kolmas kerta oli itselleni palkitsevin sillä vihdoin tatuointi näyttää oikealta hihalta! Tyhjiä alueita, karkeutta ja luonnostelua on vielä 3/4 mutta nyt alkaa hahmottua miltä se tulee näyttämään valmiina. Kaikesta keskeneräisyydestä ja sekavuudesta huolimatta rakastan sitä jo äärettömästi. Muiden tatuointieni kanssa olen joskus ottamisen jälkeen joutunut totuttelemaan ja ihmettelemään, välillä olemaan hetken epävarmakin mutta tämän kanssa tuntuu kuin tatuoija olisi vain raaputtanut ihon alla olevan kuvan esiin; kuin se olisi aina ollut siinä.

 

 

  Ranteen päälle hiha tulee päättymään "jotenkin sirosti", eli en halua perinteisen hihamaista loppua. Kenties jokin kärki, johon saa mallinnettua jonkun kuvion kuten Deathly Hallows- logo....näitä ideoita lentelee kotona koko ajan, mies ei kohta jaksa enää kuunnella höpötyksiäni!

 Nyt hieman yleistä asiaa niille jotka tatuointia miettivät, eli selviytymisopas:

-Tuhti ruoka ennen tatuointia (mäkkäri on ihan klassikko, niillä rasvapamauksilla ei ihan heti verensokeri laske. Terveellisemminkin voi tietysti syödä, köh.)

-Mukaan lämmin neule tai iso huivi mihin voi kääriytyä, pitkissä sessioissa tulee ainakin allekirjoittaneelle todella kylmä.

 

-Kuulokkeet päähän ja oma musiikki lujalle että taustasurinat vaimenee. Usein myös näissä tatuointipaikoissa soi jatkuvasti rokki, eli jos se ei ole pidemmässä kuuntelussa mieleen niin tällä säästää hermoja. Plus itselläni kivun määrä vähenee kun en kuule koneen äänestä koko ajan koska se nopeutuu ja kovenee...surrURRRR...

-Mahdollisimman mukava asento. Itse aina sisustan tatuoijani huoneen uusiksi kun siirrän tuolia ja käsinojaa ja käytän toista tuolia jalkatelineenä ja.... Kaiken kaikkiaan, kun istut tuolissa tuntikausia niin viimeinen ajatus kannattaa olla se miltä näyttää. Röhnötä mukavasti mutta älä tapa selkääsi, venyttele ja pyörittele tauoilla.

-Luettavaa. Katseltavaa. Jotain mihin keskittyä. Itse luen aina, sillä ensinnäkin tylsistyn todella herkästi ja toiseksi painajaiseni on jalassa oleva tatuointini jonka teko kesti neljä tuntia eikä mukana ollut kirjaa ja kännykkäkin sammui. Kun alkaa sattua, saa kivun blokattua hyvin pois kun on mukaansatempaava kirja, oma valintani oli Nälkäpeli.

 -Pientä syötävää tai juotavaa. Mielellään jotain sokerista siltä varalta että huippaa, itse nappaan yleensä mukaan energiajuoman sillä sitä ei tarvitse isoa kulausta ottaa.

 

 

 Ja jälkeenpäin hyvällä omallatunnolla kunnon ruokaa. Itselleni tatuointipäivät ovat aina herkkupäiviä sillä olen todennut monta kertaa kunnon suolan/rasvan pitävän olon parhaana läpi tatuoimisen. Terveellisemmin elävienkin kannattaa heivata salaatti hetkeksi pois ja syödä kunnon lämmin ruoka että saa sokerit kohdilleen sekä palelun eliminoitua.

 Tatuoiminen sattuu, mutta kun löytää keinot saada olonsa mukavasti ja eliminoi muut epämukavuudet kuten palelun, on homma 90% siedettävämpää. Etukäteen saat aina kuulla miten se-ja-se paikka sattuu yli kaiken, mutta itse ainakin yllätyn joka kerta iloisesti. Jopa ranteen sisäpuoli on ihan ok, ja kun kipu yltyy niin syvään hengitystä peliin. Muista olla tarkkana kuvistasi, eläthän niiden kanssa loppuelämäsi joten älä arkaile antaa palautetta! Itse tein niin ja tatuoija rakensi heti uuden kuvan johon olen paljon tyytyväisempi.

 Oma hihani on edelleen aivan kesken ja aioinkin ensin odottaa että saisin projektin valmiiksi ennen blogiin kirjoittamista, mutta oltuani pari viikkoa "writers blockin" kourissa ja hihan jatkumisen venyttyä hamaan tulevaisuuteen päätin paljastaa sen jo nyt. Kenties joku asiaa pähkäilevä saa tästä apua!