Totaalinen tappio

  Mitä tapahtuu kun stressi, vatsavaivat ja järkyttävä kiire osuvat samaan aikaan samalle henkilölle? Kyseinen lause saattaisi huonolla huumorintajulla kuulostaa vitsin alulta, mutta kyseessä on vain surullisen tunnustuksen alku. Aloitin muutama kuukausi takaperin Fitfarmin Superdieetti Simplen joka kaatui parin viikon jälkeen kun tajusin että en voinut syödä suurinta osaa sen sisältämistä ruoista ja karsittuani ne pois, oli ruokavalio ihan liian askeettinen. Hetken takkuiltuani päädyin vähähiilihydraattiseen ruokavalioon joka saikin olosta heti paremman.

 

 Kuitenkin kun päätin aloittaa yrittäjän hommat, on aikataulu ollut niin tiukka että en ole jaksanut tehdä itse ruokaa yhtään. En siis yhtään. Syötyä on tullut kun ehtii ja mitä tahansa mitä on käden ulottuvilla, sekä herkkuihin sorruttua enemmän kuin pitäisi. Ja jos alun kysymykseen palaan; mitä tapahtuu? No paino nousee. Melkein kolme kiloa.

 Se aamu kun vaaka ilmoitti julmia lukemia, tuli itselle aika karmea olo. Olo ei alun perinkään ollut hyvä, sillä maha on taas alkanut kiukutella ja fiilis oli -syystäkin!- turvonnut. Se hyvä olo minkä puhtaalla ruokavaliolla sain, tuhosin ihan itse kiiressä hotkituilla epämääräisillä ruoilla ja illan kaikki-kaapit-tyhjäksi- maratoneilla. Vaikka tiesin paljon paremmin, oli tämä sekasotku silti jostain syystä mieleni perukoilla parempi idea kuin vääntää itse ruokia. Tein kyllä salaatteja enkä ottanut valmiista ruoista ikinä mitään pastaa tai muita, mutta siihen väliin tuli vedettyä kovin paljon ylimääräistä. En vain myöntänyt kuinka paljon sitä ylimääräistä ihan oikeasti söin.

 

  Asian sisäistettyäni tajusin kyllä heti ettei näin voi jatkaa. Tälläkin hetkellä maha on kuin ydinpommi eikä teetäkään voi taas juoda kun se on liian rajua maharaukalle. Läpsäisin siis itseäni henkisesti lujaa poskelle ja tein itselleni kartoituksen seuraavien viikkojen ruoista, laittaen jääkaappiin mahaturvallisia ruokia kuten turkkilaista jogurttia ja pakkaseen vadelmia, lihaa sekä vihanneksia. Kädessä on edelleen Simplen ohjeet, joten niiden avulla mennään taas mutta soveltaen.

 Nykyinen työni loppuu torstaina, jonka jälkeen aikataulukin rauhoittuu ainakin jonkin verran. Aikaa jää siis kotiruoan tekoon eikä tarvitse enää kiireessä väsyneenä juosta kaupan halki, napaten kaikkea helppoa. Tällä kertaa delegoin myös miehelle ruoanlaittoa, aikaisemmin kun halusin tehdä kaikki ihan ite, mutta nyt on myönnettävä että tässä tohinassa se ei näköjään onnistu.

  

  Otin ensimmäiset kirjaimelliset askeleet kohti parempaa fiilistä ja lähdimme ihanalle kävelylle. Auringonpaisteen lisääntyessä kävelytkin pitenevät kuin itsestään, tällä kertaa suuntasimme kohti Pyynikkiä jossa heittelimme tunnin verran koiralle frisbeetä ja nautimme lämmöstä kallioilla. Ensimmäistä kertaa moneen viikkoon tunsin todella rentoutuvani hetkeksi ja pystyin keskittymään hetken ihan vain olemiseen sen sijaan että päässä pyörisi jatkuvasti kalenteri, velvollisuudet sekä kiire, puhelimeen vastailut ja rahahuolet.

 

  

  Enää neljä päivää jäljellä! Neljä päivää vanhaa työtä, yritysponnisteluita sekä aikataulusotkuja. Sitten keskityn täysillä yrittäjyyteen sekä kampaaja-alan haastatteluun, koitan löytää aikaa itselleni ja ruoanlaittoon. Sekä tietysti blogiin, joka jäikin viime viikolla erittäin vähälle huomiolle. Olen kuitenkin laittanut tälle viikolle muutaman valmiin postauksen tulemaan joten noin pitkää taukoa ei kiireestä huolimatta pitäisi tulla. Ihan kohta on kaikki taas selvempää.


Kommentit

Suositut tekstit