"That means you're going to have 'trials and suffering' ...so you're going to suffer but be very happy..."
Kyllä, otsikko on Harry Potterista.
Kulunut kuukausi on ollut äärettömän kiireistä. 8:30- 15:30 olen koulussa, 16-21 töissä. Jäljelle jäänyt vapaa-aika käytetään tehokkaasti miehen kanssa oleiluun, pieneen lepoon ja seuraavaan päivään valmistautumiseen. Sunnuntait ovat usein ainoita kokonaisia vapaapäiviä ja ne on yleensä käytettävä opiskeluun. Opiskelun määrä on hivuttautunut -tai pikemminkin rysähtänyt- ylöspäin niin että tuskanhiki nousee kun miettii sitä opettelun määrää.
Mutta olen onnellinen. Edellisessä koulussa, edellisessä työssä, mietin joka ilta ja aamu onko pakko mennä, voinko jotenkin jäädä kotiin. Väsytti ja stressasi huonolla tavalla, energiaa ei ollut mihinkään. Nyt on ihan toisin. Väsyttää ja stressaa kyllä, mutta hyvällä tavalla. Nukahdan iltaisin helposti sohvalle mutta herään aamulla seitsemältä suhteellisen virkeänä (joskin haukottelen seuraavat kolme tuntia), stressiä on mutta vain sen verran että pysyn liikkeessä, iltaisin jaksan höpötellä muille ja puuhailla, töissä on kivaa. Vihdoin tuntuu että tässä kuuluu olla ja juuri tätä kuuluu tehdä.
Ei siinä, kyllä useampi vapaapäivä ja enemmän tunteja päivään voisi olla ihan tarpeen! Mutta pidän stressin kauempana ottamalla välillä rennosti; tauoilla pistän koulukirjat syrjään ja uppoudun johonkin muuhun -tällä hetkellä kahlaan Harry Pottereita läpi. Koitan opetella mahdollisimman paljon tunneilla paikan päällä ja viikonloppuisin teen muutakin kuin pelkästään kotona istumista, kävimme mummilassa poimimassa pari litraa ihania marjoja ja olen jopa aloittanut sunnuntairääkit a.k.a lenkit Pyynikillä ystäväni kanssa.
Kulunut kuukausi on ollut äärettömän kiireistä. 8:30- 15:30 olen koulussa, 16-21 töissä. Jäljelle jäänyt vapaa-aika käytetään tehokkaasti miehen kanssa oleiluun, pieneen lepoon ja seuraavaan päivään valmistautumiseen. Sunnuntait ovat usein ainoita kokonaisia vapaapäiviä ja ne on yleensä käytettävä opiskeluun. Opiskelun määrä on hivuttautunut -tai pikemminkin rysähtänyt- ylöspäin niin että tuskanhiki nousee kun miettii sitä opettelun määrää.
Mutta olen onnellinen. Edellisessä koulussa, edellisessä työssä, mietin joka ilta ja aamu onko pakko mennä, voinko jotenkin jäädä kotiin. Väsytti ja stressasi huonolla tavalla, energiaa ei ollut mihinkään. Nyt on ihan toisin. Väsyttää ja stressaa kyllä, mutta hyvällä tavalla. Nukahdan iltaisin helposti sohvalle mutta herään aamulla seitsemältä suhteellisen virkeänä (joskin haukottelen seuraavat kolme tuntia), stressiä on mutta vain sen verran että pysyn liikkeessä, iltaisin jaksan höpötellä muille ja puuhailla, töissä on kivaa. Vihdoin tuntuu että tässä kuuluu olla ja juuri tätä kuuluu tehdä.
Ei siinä, kyllä useampi vapaapäivä ja enemmän tunteja päivään voisi olla ihan tarpeen! Mutta pidän stressin kauempana ottamalla välillä rennosti; tauoilla pistän koulukirjat syrjään ja uppoudun johonkin muuhun -tällä hetkellä kahlaan Harry Pottereita läpi. Koitan opetella mahdollisimman paljon tunneilla paikan päällä ja viikonloppuisin teen muutakin kuin pelkästään kotona istumista, kävimme mummilassa poimimassa pari litraa ihania marjoja ja olen jopa aloittanut sunnuntairääkit a.k.a lenkit Pyynikillä ystäväni kanssa.
Elämä hymyilee!
Kommentit
Lähetä kommentti